Miksi olemme rajoittuneita?
marraskuu 10, 2007 at 20:25 | In Sarjassa mielenkiintoista | 1 CommentTags: jumalat, rajoittuneisuus
Kaikkia ajatuksia ei pysty kokoamaan yhteen tai hahmottamaan maailman tomuisuuden ja lasin noston hetkellisyyden.
Ja ketä meillä on syyttäminen siitä? Maya-intiaanien kirja Popol Vuh puhuu jumalien tuskaisesta ihmisen luomisesta. Lopulta siinä onnistuttiin, mutta uuden lajin edustajat olivat liian hyviä, jumalien kaltaisia.
“Heille oli lahjoitettu äly; heidän näkönsä oli sellainen, että he näkivät heti kauas, ja heidän onnistui nähdä ja käsittää kaikki, mitä maailmassa oli.”
Niinpä Taivaan sydän –niminen jumala puhalsi utua heidän silmiinsä, ja he saattoivat nähdä ainoastaan sen, mikä on lähellä.
Siksi me ihmiset olemme niin rajoittuneita. Siis me kaikki, eikä poikkeuksia ole.
Saarnaajan muistutus
marraskuu 10, 2007 at 20:24 | In Sarjassa mielenkiintoista | Leave a CommentTags: toistuvuus, turhuus
Joskus on hyvä muistaa, mitä raamatun Saarnaaja-kirjassa kirjoitetaan. Déjà vu -tilanteisiinkin näillä säkeillä on merkitystä.
“Mitä hyötyä on ihmiselle kaikesta vaivannäöstä,
jolla hän itseään rasittaa auringon alla?
Sukupolvi menee, sukupolvi tulee,
mutta maa pysyy ikuisesti.
Aurinko nousee, aurinko laskee,
kiirehtii nousunsa sijoille ja nousee taas.
Tuuli menee etelään ja kääntyy pohjoiseen,
kiertää kiertämistään,
ja samalle kierrolleen tuuli palaa.
Kaikki joet laskevat mereen,
mutta meri ei täyty,
ja minne joet ovat laskeneet,
sinne ne yhä edelleen laskevat.
Kaikki sanat uupuvat kesken,
kukaan ei saa sanotuksi kaikkea.
Silmä ei saa näkemisestä kylläänsä
eikä korva täyttään kuulemisesta.
Mitä on ollut, sitä on tulevinakin aikoina,
mitä on tapahtunut, sitä tapahtuu edelleen:
ei ole mitään uutta auringon alla.
Vaikka jostakin sanottaisiin: katso, tämä on
uutta,
on sitäkin ollut jo muinoin,
kauan ennen meitä.
Menneistä ei jää muistoa, eikä jää tulevistakaan — mennyt on unohdettu, ja tulevakin unohdetaan kerran.”
Mitataanko kulttuuri muovikasseilla?
marraskuu 10, 2007 at 20:15 | In Sarjassa mielenkiintoista | Leave a CommentTags: arkistot, tulevaisuus
Kun tulevaisuudessa tutkijat haluavat tutkia tämänhetkisen Suomen sähköistä maailmaa, he törmäävät järkyttävään todellisuuteen. Internet-sivustot ja sähköpostit on tuhottu ja online-keskustelut singahtaneet tyhjyyteen.
Kukaan ei myöskään voi taata sähköisten tallennusmenetelmien pysyvyyttä hyvin pitkillä aikaväleillä.
Totuus meistä voi olla hyvin vaillinainen tuhannen vuoden päästä, kun sähköiset arkistot ovat hapertuneet tai tietolevyjen sisällöt muuttuneet käsittämättömiksi, koska ei ole mediastandardia, jolla voisi lukea tietoja.
Meidän omaa menneisyyttämme sentään ymmärretään. Nuolenpääkirjoitukset ja Egyptin hieroglyfit pysyvät tämän sukupolven jälkeenkin seuraavat tuhat vuotta. Ne onkin kirjoitettu hyvin pysyvälle medialle, kiveen, joka rapautuu aivan eri tahtiin kuin sähköinen maailma.
Vuoden 3000 tutkija tekee saman kuin nykyinen arkeologi eli menee muinaisille jätekasoille. Sieltä voi tehdä löytöjä, koska muita vaihtoehtoja ei ole.
Voi olla, että tämän kulttuurin arvo mitataan tulevaisuudessa muovikasseissa, koska kirjallisuus, taide, kielet, tieteen saavutukset ja televisio-ohjelmat ovat kaikki tuhoutuneet.
Saastan puhdistusta vai ei?
marraskuu 10, 2007 at 20:12 | In Omaa kommentointia | Leave a CommentTags: internet, rikollisuus
Mielenkiintoista, että kolumnini Digitodayssa on saanut ihmiset kynän varteen ja kommentoimaan. Kirjoitin Jokelan koulukeskuksen ampujan maailmankuvasta, ja sama kirjoitus on myös nähtävissä näillä sivuilla.
Moni on ottanut herneen nenäänsä siitä, että totesin: “Joko on tullut aika puhdistaa kaikesta saastasa?”
Kun internetissä yllytytetään joukkomurhaan, kansanryhmien tuhoamiseen, lapsipornoon, pommien tekemiseen kädestä pitäen, pidän kaikkea näitä saastana, josta pitäisi päästä eroon. Enkä ole varmasti yksin sitä mieltä. Kaikkein parhaiten puhdistaminen onnistuu itsesäätelyn kautta. Rikolliset aikeet pitää vain tuoda esiin.
Mielestäni internet on paras keksintö sitten painokoneen, ja se antaa hyvän kädenojennuksen valtaosalle ihmisistä. Lisäksi tarvitaan läheisyyttä hyvistä ihmissuhteista, että jaksaa myös huomenna ja sitä seuraavana päivänä.
Tiedon tuolla puolella ei kävellä
marraskuu 10, 2007 at 20:07 | In Sarjassa mielenkiintoista | Leave a CommentTags: homeostaasi, kieli, objektiivisuus
Ihmisobjektiivisuutta on kaikki, mitä tieteellä ja muulla havainnoinnilla saadaan irti olevaisesta. Sen osuus kasvaa tasaisesti. Universaaliobjektiivisuus sisältää ihmisten tiedot, mutta myös sen, mikä on meidän havaintopiirimme ulkopuolella. Se tavallaan ympäröi meidät, ja voi olla, että emme koskaan pääse sen ytimeen.
Tilannetta voidaan verrata susien kasvattaman ihmisen tuloa ihmisten ilmoille. Tulokas ei pysty käsittämään missä hän on, ei tunne kieltä eikä voi selittää mitään.
Ihmisobjektiivisuus on kielen luomassa vankilassa Wittgensteinia mukaillen. Tämä käsite myös sijoittaa ihmisen omalle paikalleen. Ihminen on älyllinen vain omassa kontekstissaan, kielen rajoittamassa elämisessä.
Mutta mitä on elämä? Homeostaasissa olevalle eläimellä ei ole alkua tai loppua. Elämä on vain pitkä nykyhetki. Me olemme tällä hetkellä ainoa laji, joka on rikkonut homeostaasin rajat, mutta säilyttänyt vaistot, tunteet ja erilaiset luonteenpiirteet eläinmaailmasta. Loputtomalta tuntuvan nykyhetken sijasta meillä on historia.
Filosofit ovat miettineet omien näkemyksiensä kautta olevaisuutta ja nähneet ihmisen korkeana olentona, joka tulee heti jumalasta seuraavana. Myös uskonnot heijastavat samaa tendenssiä.
Elämän arvoituksellisuus on johtanut erilaisiin käsitejärjestelmiin, joilla on vuosituhansien aikana yritetty viipaloida todellisuutta. Ajattelu mystifioitiin ja tunnemaailma leimattiin alempiarvoiseksi kehontoimintoasiaksi.
Ajattelevan ja kielellä puhuvan kädellislajin historia on pitkä, kymmenien tuhansien vuosien jatkumo, jota sävyttivät voimakkaat muuttoliikkeet Afrikasta Aasiaan ja myöhemmin Eurooppaan, jossa ihmiset törmäsivät yhteen Neanderthalilaisten kanssa. Sen seurauksena kömpelömpi ja vajavaiseen käsitteellistämiseen pystyvä kädellislaji pyyhkiytyi maailmasta.
Shamanismin valtakaudella voimaa ja selitystä haettiin loveen lankeamisesta, eläimen hahmon tilapäisestä ottamisesta. Silloin elämä oli alituista taistelua luonnonoloja ja kuolemaa vastaan. Paimentolaisuus yhdistyneenä keräilytalouteen on Euroopassa ollut lähes luonnon määräämien itsesäätelytilojen sävyttämää.
Paimentolaisuutta harjoittava ihmiskunta pystyi jo tuhoamaan eläinlajeja ja lisäämään aavikoitumista.
Älyllisen ihmisen aamunkoitossa, haaskansyöjinä, alkeelliset yhteisöt elivät lähellä eläinperimäänsä, lähes täydellisessä homeostaasissa ympäristönsä kanssa. Silloin lisääntyminen ja liikkuminen noudattivat luonnon kellonlyöntejä. Populaatioiden koot olivat säädettyjä eikä liikakansoitusta ollut.
Tutkimusten mukaan ihmisten määrä pysytteli viidessä miljoonassa yli 20 000 vuotta, vuodesta 30 000 vuoteen 10 000 ennen ajanlaskun alkua. Sitten tehtiin suuri keksintö, maanviljelys, joka irrotti meidät luonnon kiertokulusta, luonnollisesta väestösäätelystä.
Vuonna 4000 ennen ajanlaskun alkua ihmisten määrä oli ryöpsähtänyt 90 miljoonaan. Niistä suurin osa oli tietysti jokilaaksoissa. Ensimmäiset kaupungit nousivat Jerikoon, Harappaan ja Mohenjo Daroon.
Valkoisen rasistin esi-isä olikin musta
marraskuu 10, 2007 at 20:06 | In Sarjassa mielenkiintoista | Leave a CommentTags: alkuperä, rasismi, rotu
Tutkimustietojen mukaan Euroopan ensimmäiset nykyihmiset olivat Afrikasta tulleita mustia. Kesti noin 20 000 vuotta, kun heidän jälkeläisistään tuli valkoisia. Sama tapahtuu Afrikassa olevien eurooppalaisten jälkeläisille. Heistä tulee mustia samassa ajassa, hitaasti mutta varmasti.
Kun kaikkien suomalaisten valkoisten rasistien esi-isät ja –äidit ovat olleet mustia, ei kannattaisi toitottaa kovin suureen ääneen rodullista vihaa tai eriarvoisuutta.
Ongelmallisempaa on sovittaa ihmisen toiminta ympäristöön ja valitettavasti siinä tarvitaan maailmanlaajuisia rajoituksia.
Pelkällä maalaisjärjellä ajatellen olisi soveliasta, että ympäristöä haittaava toiminta on laitettava kovennetulle verolle ja ympäristöä keventävä taas verohelpotuksille. Näillä rahoilla maksettaisiin palveluja niille, jotka eivät pysty pysymään oravanpyörässä, ja koko väestölle saataisiin luultavasti kohtuullinen terveyden- ja vanhuudenhoito.
YK:n tulisi koordinoida maailmanlaajuisia pyrkimyksiä vähentää päästöjä tarvittaessa pakkokeinoin. Sääntöjä rikkova valtio tulisi asettaa taloudellisiin pakotteisiin, oli sitten kyse Kiinasta, Yhdysvalloista, Ranskasta tai Venäjästä, jotka kaikki ovat turvaneuvoston pysyviä jäsenmaita.
Kasvishuonekaasujen lisäys on aiheuttanut meille lämpötilan nousun, ja tulevaisuus on yhä kuumempi. Jääpeitteiden sulaminen ei aiheuta suurta veden korkeuden lisäystä, jos sulavat jäät ovat jo meressä. Ongelmallisia ovat mantereella sijaitsevat jäätiköt, joita löytyy esimerkiksi Grönlannista ja Etelämantereelta. Jos ne sulavat, merenpinta nousee huomattavasti.
Tulevaisuus näyttää siis globaalissa mittakaavassa huonolta, eikä nopeita muutoksia parempaan ole näköpiirissä. Esimerkiksi Kiinan mittava nousu on tapahtunut meidän oman ympäristömme kustannuksella. Sama koskee tietysti kaikkia teollistuneita maita, eivätkä kehitysmaatkaan puhtoisia ole.
Miksi kiinnostuin tietokoneista?
marraskuu 10, 2007 at 20:02 | In Kokeilua laitepuolelta | Leave a CommentTags: Atari, Commodore, Lapsuus, tietokone
Kirjoitin lapsuuteni-artikkelissa, joka löytyy blogistani, että olin kerännyt erilaisia mekaanisia ja radioon liittyviä osia pienestä pitäen. Oli aivan luonnollista, että huomioni siirtyi tietokoneisiin. Ne olivat jo tieteiskirjoissa arkipäivää, ja Korkeajännityssarjassa Rick Random puhui kymmenen metriä korkealle tietojenkäsittely-yksikölle.
Kun sitten tultiin 1970-lun puolivälin jälkeiseen aikaan, ensimmäiset mikrotietokoneet ilmaantuivat maisemiin. Vuosina 1977-1980 kirjoitin Infopressin Elektroniikkauutisiin, ja hyppysiini tarttuivat muun muassa Commore Pet, Apple II ja HP:n iso tietokone mikrokasettinauhalla.
Niillä ei paljon testioloissa pystynyt tekemään, ja vasta 1980-luvun aukeaminen toi parempia laitteita. Commodorelta ilmestyi ensin VIC-20 ja sen jälkeen C64, jollaisen hankin vuonna 1983 aluksi kasettinauhurin kanssa. Myöhemmin ostin siihen lerppuaseman.
C64 oli aikanaan teknisesti parempi kuin kilpailijansa, ja peliohjelmatarjonta kehittyi nopeasti todella isoksi. Vuonna 1986 siirryin Atari ST:hen, joka oli varustettu graafisella GEM-näyttöliittymällä. Hankin myös ensimmäisen pc:ni, joka oli Amstradin 512 kilotavun muistilla ja 20 megatavun kiintolevyllä tietokone. Niillä pärjäsin hyvin vuoteen 1988 asti, jolloin siirryin Yhdysvaltoihin neljäksi vuodeksi.
Samaan aikaan olin kiinnostunut käyttöjärjestelmistä ja -liittymistä. Atari ST:n GEMin jälkeen aloin kokeilla tietokoneella Windowsin ensiversioita, mutta vasta 1992 kolmosversiolla taivaat aukenivat Seattlessa sijaitsevalle ohjelmistotalolle.
Tätä muistelua kirjoitan nyt HP:n tehotyöasemalla, joka on varustettu kahdella neljän ytimen Intel Xeon –prosessorilla ja Vista Ultimatella, ja odotan innolla lisää ytimiä.
Aivoilla tehotonta analogista tietojenkäsittelyä
marraskuu 10, 2007 at 20:00 | In Sarjassa mielenkiintoista, Uutiskamaa | Leave a CommentTags: aivot, laskenta, supertietokone, tietokone, tulevaisuus
Ihmisaivot hyödyntävät hyvin tehotonta sähkökemiallista ja digitaalisesti valvottua, mutta analogista tietojenkäsittelyä.
Suuri osa aivojen laskennasta toteutuu neuronien eli hermosolujen välillä nopeudella, joka on kussakin synapsissa, neuroneiden liitäntäkohdassa noin 200 laskutoimitusta sekunnissa.
Se on noin miljoona kertaa hitaampaa kuin nykyisillä mikropiireillä. Aivot pystyvät kuitenkin käsittelemään rinnakkaista tietoa kolmessa ulottuvuudessa, ja lopputulos ylittää minkä tahansa tietokoneen tällä hetkellä, kirjoittaa Ray Kurtzweil kirjassaan The Singularity is Near.
Esimerkiksi IBM:n kesällä julkistettu supertietokone Blue Gene /P on tehoasteikon ykköstuote. Sen yhden petaflopin eli tuhannen teraflopin teho merkitsee yli 1 000 000 000 000 000 laskutoimitusta sekunnissa. Luvussa on 15 nollaa.
Kurtzweilin mukaan aivojen toimintojen simulointi vaatii supertietokoneelta tuhannen petaflopin tehoja, mikä on saavutettavissa viiden vuoden päästä. Sen sijaan hermosolujen emulointi ja muuntaminen onnistuu Kurtzweilin näkemyksen mukaan 2020-luvun puolissa välissä kun supertietokone pystyy tuhanteen eksaflopiin. Luvun perässä on 19 nollaa eli sellaisen tietokoneen pitäisi olla miljardi kertaa tehokkaampi kuin IBM:n Blue Gene /P.
Tässä mennään mielestäni jo uuteen luomiskertomukseen. Tietokoneelle voidaan tosin tehdä parempi kuva luojastaan, ihmisestä. Voidaanko olettaa, että tällainen tietokone on tietoinen olio, joka voi tehdä päätöksiä ihmisestä riippumatta.
Sunin perustajiin lukeutunut Bill Joy, joka on ollut mukana hämmentämässä Sunin Unixia, Jiniä ja Javaa, vastustaa tällaista tulevaisuudenkuvaa. Hänen mukaansa ihmiskunnan pitäisi lopettaa tutkimukset robotiikassa, geenitekniikassa ja nanoteknologiassa, koska ne voivat johtaa kamppailuun, jossa ihmiset taistelevat robotteja vastaan. Ja edessä olisi ihmiskunnan häviö koko maapallon mittakaavssa, Joy on huomauttanut.
Bloggaa WordPress.comissa. | Theme: Pool by Borja Fernandez.
Entries and comments feeds.
