Toimittajan näkökulma

Minä olen ilmeisesti uskonnollinen mystikko, joka iloitsee jesuiittojen kolkuttelusta kaikkeuden porteilla tieteen keinoin. Yhtä miellyttävää on lukea sufismista, joka kertoo, että Jumala (Allah) on kaikkien sydämissä.

Tässä yhteydessä ei sovi unohtaa Rigvedan luomishymnin viisaita sanoja ja kysymyksiä, jotka esitetään jakeissa kuusi ja seitsemän:

6. Kuka tietää varmasti? Kuka täällä voi kertoa, mistä ne syntyivät, mistä tämä luominen tuli? Jumalatkin (syntyivät) vasta tämän luomisen jälkeen. Kuka sitten tietää, mistä se on kehittynyt?

7. Hän, josta tämä luominen on kehittynyt, tekipä hän sen tai ei - joka on kaiken tämän tarkkailija korkeimmassa taivaassa, hän yksin tietää sen, tai ehkäpä hänkään ei tiedä.

Kaikissa uskonnoissa on viisautta, joka on yhteistä meille kaikille ihmisille. Silti ihmiset taistelevat uskonnon lippujen alla. Se tuntuu kummalliselta.

Äärimmäisliikkeet pitävät yllä uskonnollisia symboleja. Valtaenemmistö haluaa rauhaa, tehdä töitä, perustaa perheitä ja kasvattaa lapsia. Se on sitä hyvää.

Allah haluaa rauhaa, Minä olen mikä olen (Jahve) haluaa rauhaa. Kristinusko haluaa rauhaa. Vishnu ja Shiva haluavat rauhaa. Niitä omiin tarkoituksiinsa tulkisevat ihmiset tahraavat kätensä vereen ja asettuvat siten pahan palvelukseen.

(Tämä kirjoitukseni on Länsi-Savo –lehdestä 1977)

Kaikille maa on sama. Sitä on yhdessä muokattu joskus hammastakin purren vuosisatojen ajan. Jossain sarka on täynnä katkeruutta. Toisaalla satoa muistellaan iloisin mielin ja ehkä tunnetaan pelkoa ja häpeää toisten tunteiden takia. Vain harvoilla on voimaa ja riittävä näkökenttä perinteiden taakan kantamiseen.

Sukupolvien taittuessa maa on verkalleen muuttanut kasvojaan. Metsät ovat väistyneet peltojen ja myöhemmin tehtaiden tieltä. Kiviä on kangettu esiin koskemattomilta korpimailta ja kerrostaloja on rakennettu entisille pelloille. Elämisen kulku on muuttunut samalla, kun sen sisältö on tullut rikkaammaksi.

Kokemukset ovat piirtäneet kasvoille karttoja, joilta tarkkaava katsoja voi löytää ilon ja tuskan piirtoja. Taitava purjehtija voi välttää ne karikot, jotka reitille on jo merkitty. Usein kuitenkin kahlaaminen yritysten ja erehdysten viidakossa voi johtaa horjahduksiin tai kaatumisiin ylivoimaisilta tuntuvien tehtävien edessä. Joillakin voi olla edessään kalterein koristeltu kolossi.

Öisin kadulla kulkee minuuttaan hakevia ihmisiä, jotka hakevat yhdellä kertaa muistoja ja unohdusta. Puukko voi välähtäessään merkitä jonkun kuolemaa.

Maan hiljaiselle enemmistölle vuodet ovat olleet joskus raskaita. Työstä ei ole voitu irrottaa helppoa elämää. Voimille on usein ottanut se hiljaisuus, jolla arkipäivän maineteot on peitetty. Useat ovat joutuneet ase kädessä turvaamaan oikeuttaan elää. Heille unohdus on ollut kaksinkertainen.

Jotkut kurkistelevat sairaaloiden ikkunoista. Toiset tulevat esiin vasta, kun kuorma on saatu purettua kaatopaikalle. Lapset hakevat innoissaan leikkitoverikseen keppiin nojaavaa poikaa, jolle jokainen ja huudahdus ja huomionosoitus on maailman laajentamista.

Ihmisen etsiminen alkaa vasta sitten, kun on itselleen pystynyt selvittämään todellisiksi tavoitteiksi kelpaavat päämäärät. Tosin vain harvat kykenevät ajattelemaan niin pitkälle.

Suomalaisena oleminen ei ilmeisesti ole sen vaikeampaa kuin ruotsalaisenakaan päiviä pyörittää. Arvokkainta on kuitenkin tuntea yhteisen kokemisen tie ja rakentamisen menetelmä. Kansallisen itsetuntomme kiinteys riippuu pelkästään taidoistamme oivaltaa eiliset ja nykyiset työt.

Maalla on ollut kaksi sodan aiheuttamaa kriisiä. Ensimmäisestä ei ole yhteistä nimeä. Puhutaan ”vakaumuksensa puolesta sortuneista”, ”vapaussodasta” tai ”sisällissodasta”. Kuolleet olivat kuitenkin samanlaisia riippumatta puoluekannasta. Uhri ei saa olla turha.

Toisen kerran aseisiin jouduttiin tarttumaan toisen maailmansodan melskeissä. Tuhannet kaatuivat ja vielä useammat loukkaantuivat. Veteraanien ja sotainvalidien tekoja ei vieläkään arvosteta. Keräyksillä autetaan ja eläkkeillä huojennetaan.

Maan täytyi nousta sodan täyttämästä kurimuksesta ja siirtää kaikkensa menettäneet uusille alueille. Kova työ alkoi 300 miljoonan dollarin edestä samalla, kun harmaat miehet palasivat pohjoisesta ja idästä. Jotkut nojasivat keppeihin, toiset eivät pystyneet kestämään hiljaisuutta.

Sodanjälkeisestä ahjosta lyötiin ne kipinät, joilla maa taas nostettiin jaloilleen. Elintarvikekupongit häipyivät mustan pörssin myötä. Uusi elämä alkoi versoa. Lapset tulivat Ruotsista , ja syntyvyyskäyrä kääntyi hurjaan nousuun.

Tällä haavaa on lama. Sodanjälkeiset ikäluokat täyttävät työttömyyskortistoja. Hyvinvoinnin kasun aika on tullut.

Joidenkin mielestä isoista kaupungeista tulee illalla viidakoita, joissa villi-ihmiset vaeltavat veren ja tavaran jäljessä. Toiset korostavat mieluummin luonnonläheisyyden menetystä, saasteita ja ympäristömyrkkyjä.

Nuorille aika on merkinnyt uusien ajatusten ja aatteiden esille tuloa. Erilaisten lippujen alla marssivien askelista kaikuu kuitenkin varsin samanlainen sävel, joka tulee esiin aikakausien vaihtuessa. Niin on aina ollut. Historia ilmentää jatkuvuutta. Kaikille ei aina tule mieleen, että tapahtumat toistavat itseään muodossa tai toisessa.

Huolestuttavaa kuitenkin on, että nuoria ohjaillaan tietoisesti useilta suunnilta. Keinot tähän ovat suuresti muuttuneet vuosien mittaan, laajentuneet ja monimutkaistuneet. Kenenkään ei tarvitse olla yksin. Ystävänä voi toimia radio, televisio tai viihdelehti.

Ihmissuhteet voivat olla keinotekoisia. Keskustelu saattaa ilmentää ajattelun tyhjyyttä ja ympäristöhavaintojen köyhyyttä. Yhteiskunta ei ole vielä valmis tyydyttämään kaikkien tarpeita tai ottamaan heitä huomioon. Tämän hetken yltäkylläisyyden edessä ei olla samassa asemassa.

Tällaisen artikkelin kirjoitin digitodayhin tänään. Uskoisin, että se kiinnostaa myös blogilukijoita
 
Suomen kännykkä-tv-tilanne tarpoo tällä hetkellä seisovassa vedessä. Verkkoa ylläpitävällä Digitalla ei ole maksavia asiakkaita, eikä päätelaitteita ole tarpeeksi. Dvb-h-palveluiden avaus näyttää siirtyvän ensi kevääseen, kertoi palvelupäällikkö Tarja Rautio Digitasta minulle tänään.

Digitodayn saamien tietojen mukaan Suomessa on vain 2 000 kännykkätelevisiota.

Dvb-h-verkkoa käyttävät nyt maksutta The Voicen televisio- ja radiokanava, MTV3 sekä Nelonen. Myös Ylelle tarjottiin tätä mahdollisuutta, mutta yhtiö hylkäsi sen.

Digitan mukaan mobiili-tv-verkkoon mahtuisi tällä hetkellä 21-24 televisiokanavaa, mutta teknisen kehityksen myötä kanavien määrä kasvaa 30:een.

Rautio korostaa, että joulumarkkinoille ei ehditty tehdä mitään avauksia. Nyt aika on mennyt eri osapuolien keskusteluun ansaintalogiikasta eli miten ja kenelle katsojat maksavat kännykkä-tv:n käytöstä.
Digita on Raution mukaan käynyt keskusteluja tärkeimpien pelureiden kanssa.

Nyt paljon riippuu, mitä Yle sanoo tässä kuussa omasta osallistumisestaan dvb-h-hankkeisiin. Kevään kampanjointi niin Suomessa kuin muuallakin Euroopassa nojaa sisältöihin, joiden lähetysoikeudet ovat täällä Yleisradiolla. Houkuttimiksi on valittu kevään MM-ottelut jääkiekossa ja kesän EM-kisat jalkapallossa sekä Pekingin Olympaialaiset.

- Pääsemme käynnistämään dvb-h-palvelut vähän yli vuoden myöhästymisen jälkeen. Tarkoitus on, että kampanjat ovat valmiina ensi vuoden huhtikuussa ennen jääkiekon MM-kisoja.

Tarjolla on useita yhdistelmiä. Maksutelevisioyhtiöissä keskusteluissa ovat varmasti mukana Viasat, Canal Digital ja PlusTV. Operaatorien puolella istunevat ainakin TeliaSonera, Elisa ja Welho. Lisäksi neuvotteluissa mukana ovat perinteiset tv-yhtiöt, Yle, MTV3 ja Nelonen. Se miten kakku jaetaan, on edelleen avonainen kysymys.

Tällä hetkellä mobiilitelevisioverkon väestöpeitto on 25 prosenttia. Digitan arvion mukaan vuonna 2011 verkon avulla tavoittaa 75-80 prosenttia Suomen väestöstä. Laajentaminen tehdään palveluntarjoajien tarpeiden mukaisesti. 

Opiskeluaikoina mietin pitkään nopeuden ja ajan määritelmää heittäen syrjään tieteelliset rajaukset. Kertasi mielessäni yhä vikkelämpiä ja vikkelämpiä liikkujia, jotka kurovat aikaa ja välimatkaa umpeen. Laskin mielessäni, että mitä maksimaalinen nopeus oikein on. Ja se merkitsee, että on kaikkialla samanaikaisesti.

Niinpä päädyin, että Jumala liikkuu maksimaalisella nopeudella yltääkseen jokaiseen sydämeen yhtä aikaa.

Olen käyttänyt myöhemmin blonditestiksi nimittämääni kysymystä toveripiirissä: Kerro, mitä on maksimaalinen nopeus ajallisesti ja paikallisesti? Oikeita vastauksia tulee yllättävän vähän. Suosittelen kokeilemista.

Tutustuin samanaikaisesti paleontologina kuuluisuutta saaneen jesuiittapappi Teilhard du Chardinin ajatteluun noosfääristä, järjen kehästä.

Du Chardinin mukaan elämä maapallolla on edennyt yksinkertaisista rakenteista todella monimutkaisiin, kivistä, kasvien kautta eläimiin ja viimein ihmiseen sekä tietoisuuden nousuun. Tietoisuuden yhä monimutkaistuessa ja suurten ihmisten osallistuessa, siitä kehittyy järjen kehä, noosfääri, joka saavuttaa ajan mittaan itsekin tietoisuuden.

Tietoinen noosfääri, joka sisältää ihmisten ajatusten tuotteet koko ihmiskunnan historian ajalta kytkeytyy du Chardinin mukaan myöhemmin suurempaan jumalalliseen rakenteeseen.

Nyt ajatellen ihmiset ovat kytkeytyneet yhä läheisempään vuorovaikutukseen toistensa kanssa sosiaalisten suhteiden lisäksi internetin kautta, ja taivaalle sinkoaa todella paljon bitteinä ja ajatuksina tavaraa, joka saa myöhemmin tietoisuuden, jos Teilhard du Chardinia on uskominen.

Kaikkia ajatuksia ei pysty kokoamaan yhteen tai hahmottamaan maailman tomuisuuden ja lasin noston hetkellisyyden.

Ja ketä meillä on syyttäminen siitä? Maya-intiaanien kirja Popol Vuh puhuu jumalien tuskaisesta ihmisen luomisesta. Lopulta siinä onnistuttiin, mutta uuden lajin edustajat olivat liian hyviä, jumalien kaltaisia.

“Heille oli lahjoitettu äly; heidän näkönsä oli sellainen, että he näkivät heti kauas, ja heidän onnistui nähdä ja käsittää kaikki, mitä maailmassa oli.”

Niinpä Taivaan sydän –niminen jumala puhalsi utua heidän silmiinsä, ja he saattoivat nähdä ainoastaan sen, mikä on lähellä.

Siksi me ihmiset olemme niin rajoittuneita. Siis me kaikki, eikä poikkeuksia ole.

Joskus on hyvä muistaa, mitä raamatun Saarnaaja-kirjassa kirjoitetaan. Déjà vu -tilanteisiinkin näillä säkeillä on merkitystä.

“Mitä hyötyä on ihmiselle kaikesta vaivannäöstä,
jolla hän itseään rasittaa auringon alla?
Sukupolvi menee, sukupolvi tulee,
mutta maa pysyy ikuisesti.
Aurinko nousee, aurinko laskee,
kiirehtii nousunsa sijoille ja nousee taas.
Tuuli menee etelään ja kääntyy pohjoiseen,
kiertää kiertämistään,
ja samalle kierrolleen tuuli palaa.
Kaikki joet laskevat mereen,
mutta meri ei täyty,
ja minne joet ovat laskeneet,
sinne ne yhä edelleen laskevat.
Kaikki sanat uupuvat kesken,
kukaan ei saa sanotuksi kaikkea.
Silmä ei saa näkemisestä kylläänsä
eikä korva täyttään kuulemisesta.
Mitä on ollut, sitä on tulevinakin aikoina,
mitä on tapahtunut, sitä tapahtuu edelleen:
ei ole mitään uutta auringon alla.
Vaikka jostakin sanottaisiin: katso, tämä on
uutta,
on sitäkin ollut jo muinoin,
kauan ennen meitä.
Menneistä ei jää muistoa, eikä jää tulevistakaan — mennyt on unohdettu, ja tulevakin unohdetaan kerran.”

Kun tulevaisuudessa tutkijat haluavat tutkia tämänhetkisen Suomen sähköistä maailmaa, he törmäävät järkyttävään todellisuuteen. Internet-sivustot ja sähköpostit on tuhottu ja online-keskustelut singahtaneet tyhjyyteen.

Kukaan ei myöskään voi taata sähköisten tallennusmenetelmien pysyvyyttä hyvin pitkillä aikaväleillä.

Totuus meistä voi olla hyvin vaillinainen tuhannen vuoden päästä, kun sähköiset arkistot ovat hapertuneet tai tietolevyjen sisällöt muuttuneet käsittämättömiksi, koska ei ole mediastandardia, jolla voisi lukea tietoja.

Meidän omaa menneisyyttämme sentään ymmärretään. Nuolenpääkirjoitukset ja Egyptin hieroglyfit pysyvät tämän sukupolven jälkeenkin seuraavat tuhat vuotta. Ne onkin kirjoitettu hyvin pysyvälle medialle, kiveen, joka rapautuu aivan eri tahtiin kuin sähköinen maailma.

Vuoden 3000 tutkija tekee saman kuin nykyinen arkeologi eli menee muinaisille jätekasoille. Sieltä voi tehdä löytöjä, koska muita vaihtoehtoja ei ole.

Voi olla, että tämän kulttuurin arvo mitataan tulevaisuudessa muovikasseissa, koska kirjallisuus, taide, kielet, tieteen saavutukset ja televisio-ohjelmat ovat kaikki tuhoutuneet.

Mielenkiintoista, että kolumnini Digitodayssa on saanut ihmiset kynän varteen ja kommentoimaan. Kirjoitin Jokelan koulukeskuksen ampujan maailmankuvasta, ja sama kirjoitus on myös nähtävissä näillä sivuilla.

Moni on ottanut herneen nenäänsä siitä, että totesin: “Joko on tullut aika puhdistaa kaikesta saastasa?”

Kun internetissä yllytytetään joukkomurhaan, kansanryhmien tuhoamiseen, lapsipornoon, pommien tekemiseen kädestä pitäen, pidän kaikkea näitä saastana, josta pitäisi päästä eroon. Enkä ole varmasti yksin sitä mieltä. Kaikkein parhaiten puhdistaminen onnistuu itsesäätelyn kautta. Rikolliset aikeet pitää vain tuoda esiin.

Mielestäni internet on paras keksintö sitten painokoneen, ja se antaa hyvän kädenojennuksen valtaosalle ihmisistä. Lisäksi tarvitaan läheisyyttä hyvistä ihmissuhteista, että jaksaa myös huomenna ja sitä seuraavana päivänä.

Ihmisobjektiivisuutta on kaikki, mitä tieteellä ja muulla havainnoinnilla saadaan irti olevaisesta. Sen osuus kasvaa tasaisesti. Universaaliobjektiivisuus sisältää ihmisten tiedot, mutta myös sen, mikä on meidän havaintopiirimme ulkopuolella. Se tavallaan ympäröi meidät, ja voi olla, että emme koskaan pääse sen ytimeen.

Tilannetta voidaan verrata susien kasvattaman ihmisen tuloa ihmisten ilmoille. Tulokas ei pysty käsittämään missä hän on, ei tunne kieltä eikä voi selittää mitään. 

Ihmisobjektiivisuus on kielen luomassa vankilassa Wittgensteinia mukaillen. Tämä käsite myös sijoittaa ihmisen omalle paikalleen. Ihminen on älyllinen vain omassa kontekstissaan, kielen rajoittamassa elämisessä.

Mutta mitä on elämä? Homeostaasissa olevalle eläimellä ei ole alkua tai loppua. Elämä on vain pitkä nykyhetki. Me olemme tällä hetkellä ainoa laji, joka on rikkonut homeostaasin rajat, mutta säilyttänyt vaistot, tunteet ja erilaiset luonteenpiirteet eläinmaailmasta. Loputtomalta tuntuvan nykyhetken sijasta meillä on historia.

Filosofit ovat miettineet omien näkemyksiensä kautta olevaisuutta ja nähneet ihmisen korkeana olentona, joka tulee heti jumalasta seuraavana. Myös uskonnot heijastavat samaa tendenssiä.

Elämän arvoituksellisuus on johtanut erilaisiin käsitejärjestelmiin, joilla on vuosituhansien aikana yritetty viipaloida todellisuutta. Ajattelu mystifioitiin ja tunnemaailma leimattiin alempiarvoiseksi kehontoimintoasiaksi.

Ajattelevan ja kielellä puhuvan kädellislajin historia on pitkä, kymmenien tuhansien vuosien jatkumo, jota sävyttivät voimakkaat muuttoliikkeet Afrikasta Aasiaan ja myöhemmin Eurooppaan, jossa ihmiset törmäsivät yhteen Neanderthalilaisten kanssa. Sen seurauksena kömpelömpi ja vajavaiseen käsitteellistämiseen pystyvä kädellislaji pyyhkiytyi maailmasta.

Shamanismin valtakaudella voimaa ja selitystä haettiin loveen lankeamisesta, eläimen hahmon tilapäisestä ottamisesta. Silloin elämä oli alituista taistelua luonnonoloja ja kuolemaa vastaan. Paimentolaisuus yhdistyneenä keräilytalouteen on Euroopassa ollut lähes luonnon määräämien itsesäätelytilojen sävyttämää.

Paimentolaisuutta harjoittava ihmiskunta pystyi jo tuhoamaan eläinlajeja ja lisäämään aavikoitumista.

Älyllisen ihmisen aamunkoitossa, haaskansyöjinä, alkeelliset yhteisöt elivät lähellä eläinperimäänsä, lähes täydellisessä homeostaasissa ympäristönsä kanssa. Silloin lisääntyminen ja liikkuminen noudattivat luonnon kellonlyöntejä. Populaatioiden koot olivat säädettyjä eikä liikakansoitusta ollut.

Tutkimusten mukaan ihmisten määrä pysytteli viidessä miljoonassa yli 20 000 vuotta, vuodesta 30 000 vuoteen 10 000 ennen ajanlaskun alkua. Sitten tehtiin suuri keksintö, maanviljelys, joka irrotti meidät luonnon kiertokulusta, luonnollisesta väestösäätelystä.

Vuonna 4000 ennen ajanlaskun alkua ihmisten määrä oli ryöpsähtänyt 90 miljoonaan. Niistä suurin osa oli tietysti jokilaaksoissa. Ensimmäiset kaupungit nousivat Jerikoon, Harappaan ja Mohenjo Daroon.

Tutkimustietojen mukaan Euroopan ensimmäiset nykyihmiset olivat Afrikasta tulleita mustia. Kesti noin 20 000 vuotta, kun heidän jälkeläisistään tuli valkoisia. Sama tapahtuu Afrikassa olevien eurooppalaisten jälkeläisille. Heistä tulee mustia samassa ajassa, hitaasti mutta varmasti.

Kun kaikkien suomalaisten valkoisten rasistien esi-isät ja –äidit ovat olleet mustia, ei kannattaisi toitottaa kovin suureen ääneen rodullista vihaa tai eriarvoisuutta.

Ongelmallisempaa on sovittaa ihmisen toiminta ympäristöön ja valitettavasti siinä tarvitaan maailmanlaajuisia rajoituksia.

Pelkällä maalaisjärjellä ajatellen olisi soveliasta, että ympäristöä haittaava toiminta on laitettava kovennetulle verolle ja ympäristöä keventävä taas verohelpotuksille. Näillä rahoilla maksettaisiin palveluja niille, jotka eivät pysty pysymään oravanpyörässä, ja koko väestölle saataisiin luultavasti kohtuullinen terveyden- ja vanhuudenhoito.

YK:n tulisi koordinoida maailmanlaajuisia pyrkimyksiä vähentää päästöjä tarvittaessa pakkokeinoin. Sääntöjä rikkova valtio tulisi asettaa taloudellisiin pakotteisiin, oli sitten kyse Kiinasta, Yhdysvalloista, Ranskasta tai Venäjästä, jotka kaikki ovat turvaneuvoston pysyviä jäsenmaita.

Kasvishuonekaasujen lisäys on aiheuttanut meille lämpötilan nousun, ja tulevaisuus on yhä kuumempi. Jääpeitteiden sulaminen ei aiheuta suurta veden korkeuden lisäystä, jos sulavat jäät ovat jo meressä. Ongelmallisia ovat mantereella sijaitsevat jäätiköt, joita löytyy esimerkiksi Grönlannista ja Etelämantereelta. Jos ne sulavat, merenpinta nousee huomattavasti.

Tulevaisuus näyttää siis globaalissa mittakaavassa huonolta, eikä nopeita muutoksia parempaan ole näköpiirissä. Esimerkiksi Kiinan mittava nousu on tapahtunut meidän oman ympäristömme kustannuksella. Sama koskee tietysti kaikkia teollistuneita maita, eivätkä kehitysmaatkaan puhtoisia ole.

Kirjoitin lapsuuteni-artikkelissa, joka löytyy blogistani, että olin kerännyt erilaisia mekaanisia ja radioon liittyviä osia pienestä pitäen. Oli aivan luonnollista, että huomioni siirtyi tietokoneisiin. Ne olivat jo tieteiskirjoissa arkipäivää, ja Korkeajännityssarjassa Rick Random puhui kymmenen metriä korkealle tietojenkäsittely-yksikölle.

Kun sitten tultiin 1970-lun puolivälin jälkeiseen aikaan, ensimmäiset mikrotietokoneet ilmaantuivat maisemiin. Vuosina 1977-1980 kirjoitin Infopressin Elektroniikkauutisiin, ja hyppysiini tarttuivat muun muassa Commore Pet, Apple II ja HP:n iso tietokone mikrokasettinauhalla.

Niillä ei paljon testioloissa pystynyt tekemään, ja vasta 1980-luvun aukeaminen toi parempia laitteita. Commodorelta ilmestyi ensin VIC-20 ja sen jälkeen C64, jollaisen hankin vuonna 1983 aluksi kasettinauhurin kanssa. Myöhemmin ostin siihen lerppuaseman.

C64 oli aikanaan teknisesti parempi kuin kilpailijansa, ja peliohjelmatarjonta kehittyi nopeasti todella isoksi. Vuonna 1986 siirryin Atari ST:hen, joka oli varustettu graafisella GEM-näyttöliittymällä. Hankin myös ensimmäisen pc:ni, joka oli Amstradin 512 kilotavun muistilla ja 20 megatavun kiintolevyllä tietokone. Niillä pärjäsin hyvin vuoteen 1988 asti, jolloin siirryin Yhdysvaltoihin neljäksi vuodeksi.

Samaan aikaan olin kiinnostunut käyttöjärjestelmistä ja -liittymistä. Atari ST:n GEMin jälkeen aloin kokeilla tietokoneella Windowsin ensiversioita, mutta vasta 1992 kolmosversiolla taivaat aukenivat Seattlessa sijaitsevalle ohjelmistotalolle.

Tätä muistelua kirjoitan nyt HP:n tehotyöasemalla, joka on varustettu kahdella neljän ytimen Intel Xeon –prosessorilla ja Vista Ultimatella, ja odotan innolla lisää ytimiä.

Ihmisaivot hyödyntävät hyvin tehotonta sähkökemiallista ja digitaalisesti valvottua, mutta analogista tietojenkäsittelyä.

 Suuri osa aivojen laskennasta toteutuu neuronien eli hermosolujen välillä nopeudella, joka on kussakin synapsissa, neuroneiden liitäntäkohdassa noin 200 laskutoimitusta sekunnissa.

 Se on noin miljoona kertaa hitaampaa kuin nykyisillä mikropiireillä. Aivot pystyvät kuitenkin käsittelemään rinnakkaista tietoa kolmessa ulottuvuudessa, ja lopputulos ylittää minkä tahansa tietokoneen tällä hetkellä, kirjoittaa Ray Kurtzweil kirjassaan The Singularity is Near. 

Esimerkiksi IBM:n kesällä julkistettu supertietokone Blue Gene /P on tehoasteikon ykköstuote. Sen yhden petaflopin eli tuhannen teraflopin teho merkitsee yli 1 000 000 000 000 000 laskutoimitusta sekunnissa. Luvussa on 15 nollaa. 

Kurtzweilin mukaan aivojen toimintojen simulointi vaatii supertietokoneelta tuhannen petaflopin tehoja, mikä on saavutettavissa viiden vuoden päästä. Sen sijaan hermosolujen emulointi ja muuntaminen onnistuu Kurtzweilin näkemyksen mukaan 2020-luvun puolissa välissä kun supertietokone pystyy tuhanteen eksaflopiin.  Luvun perässä on 19 nollaa eli sellaisen tietokoneen pitäisi olla miljardi kertaa tehokkaampi kuin IBM:n Blue Gene /P. 

Tässä mennään mielestäni jo uuteen luomiskertomukseen. Tietokoneelle voidaan tosin tehdä parempi kuva luojastaan, ihmisestä. Voidaanko olettaa, että tällainen tietokone on tietoinen olio, joka voi tehdä päätöksiä ihmisestä riippumatta. 

Sunin perustajiin lukeutunut Bill Joy, joka on ollut mukana hämmentämässä Sunin Unixia, Jiniä ja Javaa, vastustaa tällaista tulevaisuudenkuvaa. Hänen mukaansa ihmiskunnan pitäisi lopettaa tutkimukset robotiikassa, geenitekniikassa ja nanoteknologiassa, koska ne voivat johtaa kamppailuun, jossa ihmiset taistelevat robotteja vastaan. Ja edessä olisi ihmiskunnan häviö koko maapallon mittakaavssa, Joy on huomauttanut.